Jälleen pitkän tauon jälkeen tänne kirjottelen. Viimenen koulujakso alkanu ja kohta olis kesäloman aika. En malta odottaa, mutta toisaalta mitä ees odotan?
Oon viettäny tumblr:issa enemmän aikaa ku terveellistä on ja sieltä saanu tosi läheisiä ystäviä. Niin sanotut "tosi elämän ystävät" on taas vähäsen etääntyny. Eikä se oikeestaan haittaa, joka vähän huolettaa mua. Haluisin olla sosiaalinen ja aktiivisesti kavereiden kanssa, mut se tuntuu epämukavalta vaikka ajatus innostaa.
Vielä pitäis jaksaa reilu kuukausi ni sais olla rauhassa kotona, mut en sitäkään halua. Oon ihan sekasin enkä tiedä mitä tahdon koska tuntuu etten tahdo mitään ja silti haluun tehdä NIIN PALJON kaikkea.
On vaikeeta pysyy positiivisena ku ei oo mitään mihin keskittyä. Joku kuuluisa ihminen joskus sano et Ihminen jaksaa mitä tahansa kunhan on tavoite jota tahtoo tarpeeks kovasti ja se multa puuttuu. Lillun vaan ajassa ja avaruudessa ilman päämäärää. Oon aina aatellu että ihmiselämän ja kaiken muunki elämän perus tarkoitus on rakkaus jossain muodossa ja jos ei sitä omaa ni on yhtä tyhjän kanssa. Tää oli vaan mielen tyhjennystä eikä tarvi tehdä äkkipikasia päätöksiä sen perusteella.
Jotakin kuvia tästä keväältä:
